Mistä kiinnostuminen esittävään musiikkiin sai alkunsa?
 
Viihdemusiikkia olen soittanut 12-vuotiaasta alkaen. Kaverit perustivat rokkibändejä, mutta me keräsimme kvintetin, joka soitteli lounasviihdettä ravintoloissa. Teimme monenlaisia keikkoja. Kiinnostuin pian jazzista. Mieleen tulevat viulistit Svend Asmussen ja Stéphane Grappelli. Äänitysstudioissakin olen viettänyt tunnin jos toisenkin. Raitoja lienee seitsemisen sataa. Tango sai vielä odottaa vuosikymmenen, ennen kuin sitten kolahti.
 
Miten tango ja Cuarteto tulivat osaksi sinua?
 
Cuarteto Perelló syntyi kolme vuotta sitten. Pyrkimyksenäni oli yhdistää alkuperäisen argentiinalaisen tangon voimavarat ja kotimaisen tangon melodiikka. Yhtyeemme sielu on bandoneonisti, harmonikkataiteilija Petri Ikkelä, joka vastaa sovituksista. Pianotaiteilija Kari Hänninen toimi Kansallisoopperan korrepetiittorina ja kontrabasisti Tarja Nyberg on maamme arvostetuimpia tangobasisteja. Ohjelmisto koostuu pääasiassa perinteisistä argentiinalaisista tangoista, mutta mukana on myös kauneimpia kotimaisia helmiä argentiinalaisessa asussa. Soitamme myös Astor Piazzollan vanhan tyylin sävellyksiä  ja vuoden 1954 jälkeen sävellettyjä Tango nuevoja.

 
Mikä on Cuarteto Perellón taiteellinen linja?
 
Kvartettimme taiteellisena tavoitteena on tuoda tango instrumentaalisesti lähemmäksi suomalaisia ilman popularistista iskelmällisyyttä. Henkilökohtainen suhteeni tangoon syntyi luontevasti instrumenttini, viulun kautta. Tanssilavoilla kotimainen tango tuli tutuksi jo teini-iässä, mutta varsinainen intohimo tangoon syntyi tutustuessani Astor Piazzollan musiikkiin. Silloin syntyi myös kansainvälisesti palkittu InTime Quintet, joka erikoistui esittämään hänen konserttitangojaan. Radikaalin Piazzollan Tango nuevossa yhdistyy perinteinen argentiinalainen tango moderniin länsimaiseen taidemusiikkiin ja jazziin. 
 
Miten suomalainen ja argentiinalainen tango poikkeaa toisistaan?
 
Suomalaisen ja argentiinalaisen tangon ero on merkittävä. Lyhyesti analysoiden kotimaisessa tangossa melodiikka hallitsee haavekuvia pursuavien sanoitusten ja mielikuvien leijaillessa yksitoikkoisen rytmin päällä, kun taas perinteisen argentiinalaisen tangon luonteenomaisia piirteitä ovat rytmin ryöpsähtelevyys, melodialinjan resitatiivinomainen kerronnallisuus ja sanoitusten arkirealismi. Rakkaus ja intohimo toki ovat molemmissa läsnä.
 
Miten tangoon pitäisi suhtautua? Mitä se oikein on? Onko sillä tulevaisuutta?
 
Tangon tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta arvelen sen eriytyvän kahtaalle, populaariksi ja taiteelliseksi. Argentiinassa Astor Piazzollan Tango nuevo on jakanut voimakkaasti yleisön kahtia. Usein kuulen sellaisia kommentteja siitä, että se ei ole tanssittavaa. Olen kuitenkin näin nähnyt tapahtuvan. Luokittelisin sen mieluummin konserttimusiikin otsikon alle, kuin tanssimusiikiksi. 

Suomalaiseen tangoon tottuneen yleisön ensimmäinen huomio kiinnittyy konsertissa todennäköisesti siihen, että laulaja puuttuu. Cuarteto Perellóssa muusikot ovat kaikki oman instrumenttinsa ”laulajia”. Kun kuulija kuulee uutta, vierasta musiikkia, tulisi siihen mielestäni suhtautua ennakkoluulottomasti. Vain kokien. Sen kummempaa musiikin "ymmärtämistä" ei tarvita. Musiikkihan on tunteen rytmittämistä. Ja tunteita me kaikki koemme.
 
Aikalainen kiittää Maestroa.
 
Haastattelijana Jukka Vuorinen